Kolme reipasta lenkkeilijää ja kaksi islantilaisesta elokuvasta kiinnostunutta TOPNilaista kokoontuivat Turun yliopiston tiloihin katsomaan elokuvaa Nói Albínói. Tapahtuma aloitettiin nimensä mukaisesti reippaalla kävelylenkillä kirpeässä syyssäässä. Lenkille lähtivät tosin vain ne kolme reipasta kun taas kaksi vähemmän reipasta jäivät katsomaan huonoja stand up -pätkiä YouTubesta. Onneksi tälläkään kertaa tarjottavissa ei oltu pihistelty, joten kuivin suin ei tarvinnut lenkkeilijöitä odotella! Tarjolla oli tietenkin erimakuisia Skyr-rahkoja, namusia ja islantilaisia keksejä.
Elokuvan jälkeen huulille nousi järkytyksen nostattama kysymys: ”Siis oliko tämä HYVÄ islantilainen elokuva??”
Onneksi paikalla oli asiantuntija, joka osasi kertoa, että islantilaiset elokuvat eivät yleensä ole kovinkaan kevyttä katseltavaa, eikä onnellista loppua kannata odottaa. Ei tässäkään tapauksessa kannattanut. Elokuva oli tosin kaikkien mielestä näkemisen arvoinen, eli toisin sanoen jollain tapaa hyvä, ainakin se herätti ajatuksia.
Elokuva kertoi pojasta, joka ei sopeutunut yhteiskunnan vaatimuksiin, vaan kapinoi esimerkiksi koulunkäyntiä ja muita auktoriteetteja vastaan. Tyhmä poika ei suinkaan ollut, mutta joutui kuitenkin hankaluuksiin (tai no, oma henkilökohtainen mielipiteeni oli, että poika oli tyhmä, mutta elokuvassa hänet kuvailtiin lähinnä neroksi). Kaikki meni pojan hyvistä suunnitelmista huolimatta kuitenkin jotenkin pahasti pieleen.
Katsoja sai onneksi itse päättää, oliko elokuvalla sittenkin melko onnellinen loppu vai olivatko meren aallot sittenkin vain kuvitelmaa?
Katsokaa itse ja päättäkää!
http://www.imdb.com/title/tt0351461/
Kirjoittanut: Tiina