Olin hämmästynyt 11-vuotiaiden lasten tunne- ja ajatusskaalan laajuudesta: toisaalta he olivat empaattisia (etenkin leirin norjalaisia kohtaan) ja positiivisia (omien maailmaa muuttavien mahdollisuuksiensa suhteen), ja toisaalta peloissaan ("voiko minulle joskus käydä näin?" oli toistuva kysymys) ja pohjattoman surullisia ihmisten ja tässä tapauksessa yhden yksilön tekojen vuoksi.
Itse koin surua ja mielipahaa, mutta myös suurta toivoa: nämä lapset osoittivat, että maailma ei ole kokonaan paha ja he voivat tehdä siitä paremman paikan, jos me näytämme heille hyvää esimerkkiä.
Voitte lukea lisää CISV:n ideologiasta sivulta http://www.cisv.fi
]]>